Suomen Kansallisooppera ja -baletti

Taiteellinen kokoonpano ja henkilöstö

Kansallisoopperan orkesterissa on 104 oopperamuusikkoa. Kuoro käsittää 50 laulajaa ja on Suomen ainoa päätoiminen ammattikuoro; lisäksi oopperassa toimii 50 laulajan lapsikuoro.

Vakinaisia oopperasolisteja on kahdeksan, minkä lisäksi esityksissä käytetään vierailulehtaisia. Suomen kansallisbaletissa on 86 tanssijaa. Vuonna 2022 laitoksessa työskenteli kuukausipalkalla noin 550 henkilöä 33 maasta.

Pääjohtajana on vuodesta 2018 toiminut Gita Kadambi. Oopperan taiteelliset johtajat ovat elokuusta 2023 alkaen Thomas de Mallet Burgess ja baletin puolella elokuusta 2022 alkaen Javier Torres. Ylikapellimestari Hannu Lintu aloitti tehtävässään vuoden 2022 alussa nelisenä ja puoli vuotta kestävälle kaudelle.

Milloin suomalainen ooppera sai alkunsa?

Säännölliset ammattimaiset oopperaesitykset alkoivat Suomessa vuonna 1873, kun Helsingin Suomalaisen teatterin lauluosastosta muodostettiin Suomalainen ooppera. Sitä ennen oopperaa olivat tarjonneet ainoastaan ulkomaiset kiertueseurat ja amatööriteatterit. Varhaisimpana yksittäisenä oopperaesityksenä Suomessa pidetään Helsingissä vuonna 1849 nähtyä Sevillan parturia.

Suomalainen ooppera tuotti lyhyen toiminta-aikansa, vuosien 1873–1879, kuluessa noin 450 esitystä, joihin sisältyi 26 kokonaista oopperaa, oopperakohtauksia ja yksi operetti. Rahavaikeudet pakottivat sen lopettamaan toimintansa vuonna 1879.

Kotimaisen oopperan perustaminen 1911

Vakinainen oopperainstituutio syntyi uudelleen, kun Edvard Fazer, Oskar Merikanto ja Aino Ackté perustivat vuonna 1911 Kotimainen ooppera – Inhemska operan -nimisen seurueen. Kaksikielinen nimi ja esitykset sekä suomeksi että ruotsiksi tähtäsivät siihen, että koko pääkaupungin sivistyneistö kielestä riippumatta löytäisi oopperaan.

Uuden seurueen avausesitys oli 2. lokakuuta 1911 Aleksanterin teatterissa: ohjelmassa olivat ruotsiksi Leoncavallon Pajatso ja suomeksi Massenet'n Navarralainen. Ackté ajautui johdon kanssa ristiriitoihin ja erosi jo vuonna 1912; samana vuonna hän perusti Savonlinnan oopperajuhlat. Vuonna 1914 seurue muutettiin osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Suomalainen Ooppera.

Suomalainen Ooppera itsenäisyyden ensivuosikymmeninä

Suomen itsenäistyminen tuotti oopperalle oman talon, kun Venäläisen teatterin rakennus eli Aleksanterin teatteri siirtyi valtion haltuun ja luovutettiin Suomalaiselle Oopperalle väliaikaiseksi toimipaikaksi vuodesta 1919 alkaen. Väliaikaisesta tuli pysyvää: talo palveli oopperaa aina vuoteen 1993.

Talousvaikeudet seurasivat laitosta koko ajan. Fazer johti oopperaa palkatta, mutta silti toiminta jouduttiin keskeyttämään keväällä 1925. Jatkaminen onnistui vasta, kun vuonna 1926 asetusmuutoksella sallittiin raha-arpajaisten järjestäminen rahoituksen turvaamiseksi.

Taloudellisesta ahdingosta huolimatta Suomalainen Ooppera esitti uusia kotimaisia teoksia. Merkittävin menestys oli Leevi Madetojan Pohjalaisia, jonka kantaesitys oli vuonna 1924. Laitos seurasi myös kansainvälisiä virtauksia: Ernst Křenekin Jonny spielt auf esitettiin vain vuosi sen maailmanensi-illan jälkeen.

Kuka johti oopperaa ennen sotia?

Fazer jatkoi johtajana vuoteen 1938, minkä jälkeen tehtävän otti Aino Ackté. Acktén johtajakaudella toteutettiin useita suurimittaisia mutta taloudellisesti tappiollisia ensi-iltoja. Ensitenorina ja ajoittain myös ohjaajana toimi perustajajäsen Wäinö Sola. Oiva Soini, entinen ensibaritoni, oli johtajana vuosina 1939–1952.

Armas Järnefelt siirtyi Tukholman kuninkaallisesta oopperasta eläkkeelle vuonna 1932 ja kutsuttiin Suomalaisen Oopperan taiteelliseksi johtajaksi. Hänen kaudellaan suosittiin Wagneria: Parsifal esitettiin 1933 ja koko Der Ring -sarja kiersi ohjelmistossa 1930-luvulla. Yleisömäärät kuitenkin vähenivät, ja Järnefelt erosi vuonna 1936 menetettyään paikkansa hallituksessa. Erimielisyydet koskivat oopperan linjaa: Järnefelt vastusti operettia ja balettia.

Sota-aika ja toiminnan jatkuminen

Ooppera piti ovensa auki koko toisen maailmansodan ajan, vaikka teatterirakennus sai lieviä vaurioita talvisodan pommituksissa ja suuri osa miespuolisista työntekijöistä palveli rintamalla. Tenori Alfons Almille jopa ehdotettiin Mannerheim-ristiä hänen suorasuuntaustykin johtamisen ansiostaan.

Sota-aikana perustettiin Oopperan balettikoulu, joka tunnetaan nykyään nimellä Suomen Kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitos.

Sotien jälkeen ohjelmistossa oli perinteisen oopperan ohella Benjamin Brittenin ja Carl Nielsenin teoksia. Soini toteutti ulkomaan- ja maaseutukiertueita: Oopperan baletti vieraili Tukholmassa 1946 ja Madetojan Pohjalaisia samassa kaupungissa 1950. Kansainväliset yhteydet tiivistyivät, ja oopperassa alkoi esiintyä enenevästi ulkomaisia kapellimestareita ja laulajia, muun muassa slovenialainen Leo Funtek.

Oopperatalo ja nykyinen sijainti

Nykyinen oopperatalo valmistui vuonna 1993, jolloin laitos muutti pois Aleksanterin teatterista. Rakennus sijaitsee Hesperianpuiston pohjoisreunassa Mannerheimintien ja Helsinginkadun risteyksessä lähellä Töölönlahtea.

Talon takana Töölönlahden puolella sijaitseva kadunpätkä on nimetty Oopperankujaksi Oopperan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Usein kysytyt kysymykset

Lähteet

1. Wikipedia: Suomen Kansallisooppera ja -baletti — Tämän artikkelin tietopohja