Helsingin Musiikkitalo
Helsingin Musiikkitalo (ruots. Musikhuset i Helsingfors) on Helsingin keskustassa Kansalaistorin laidalla sijaitseva musiikkikeskus, joka avattiin 31. elokuuta 2011. Rakennus on osoitteessa Mannerheimintie 13a, entisten VR:n makasiinien paikalla. Sen pääkäyttäjiä ovat Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri.
Talossa on 1 688-paikkainen pääsali sekä viisi 140–300-paikkaista pienempää konserttisalia. Kokonaispinta-alaltaan 36 000 m² ja tilavuudeltaan 250 000 m³ oleva rakennus on yksi Suomen merkittävimmistä konserttikeskuksista.

| Sijainti | Mannerheimintie 13a, Helsinki (Kansalaistorin laita) |
| Avattu | 31. elokuuta 2011 |
| Pääsalin kapasiteetti | 1 688 paikkaa |
| Pienet konserttisalit | 5 kpl, 140–300 paikkaa kukin |
| Kokonaispinta-ala | 36 000 m² |
| Rakennuksen tilavuus | 250 000 m³ |
| Rakennuskustannukset | 166 milj. € (lisäksi varusteet ja kalusteet 23 milj. €) |
| Omistus | Senaatti-kiinteistöt 50 %, Helsingin kaupunki 25 %, Yleisradio 25 % |
| Arkkitehdit | Marko Kivistö, Ola Laiho, Mikko Pulkkinen |
| Akustiikkasuunnittelu | Yasuhisa Toyotan toimisto (pääsali), Akukon Oy (muut tilat) |
Kuvaus ja tilat
Musiikkitalon julkisivu on lasia ja vihreäksi esipatinoitua kuparia, jonka suunnittelijat katsoivat sopivan Töölönlahden maisemaan ja viittaavan kaupungin muuhun rakennuskantaan, jossa kuparia on käytetty runsaasti.
Pääsalin lisäksi talossa on viisi pienempää konserttisalia, auditorio, Sibelius-Akatemian opetustiloja, kahvila, ravintola ja kirjasto. Rakennuksen läpi on vapaa läpikulku, mikä on suunniteltu houkuttelemaan ihmisiä viettämään aikaa talossa muulloinkin kuin konserttien aikana.
Kuka suunnitteli Musiikkitalon?
Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen. Heidän ehdotuksensa »a mezza voce» voitti vuosina 1999–2000 järjestetyn kaksivaiheisen arkkitehtuurikilpailun, johon osallistui ensimmäisessä vaiheessa yhteensä 243 ehdotusta.
Kilpailussa menestyi myös useita muita tunnettuja arkkitehteja ja toimistoja, kuten Matti Sanaksenaho, Lahdelma & Mahlamäki, ARK-House Arkkitehdit, QUAD Arkkitehdit sekä japanilainen Fumio Toki. Palkintolautakunta nosti lopussa rinnalle myös ehdotuksen »D» (Sarlotta Narjus ja Antti-Matti Siikala, SARC OY), jota luonnehdittiin voittajaehdotuksen vastakohdaksi: ekspressiiviseksi ja kaupunkikuvassa näkyväksi. Voittajaehdotus sen sijaan arvioitiin pelkistetyksi kokonaisuudeksi, jossa konserttisali integroitui talon kokonaisvolyymiin.

Akustiikka
Pääsalin akustiikan suunnitteli japanilainen Yasuhisa Toyotan toimisto, joka tunnetaan useista kansainvälisistä konserttisalihankkeista. Pienempien salien, tarkkaamoiden ja muiden tilojen akustiikasta vastasi suomalainen Akukon Oy.
Konserttisalin lavalla on vain muutamia kaapelikaivoja, koska niiden on todettu vaikuttavan lavan sointiin haitallisesti.
Tekniikka
Musiikkitalon sähköistys ja kaapelointi on mitoitettu kestämään vähintään 20 vuotta, mutta laitteistoa voidaan päivittää tarpeen mukaan. Verkko kattaa kaikki esitys- ja yleisötilat, ja siihen on kytketty yhteensä 2 400 kytkinporttia — näistä vain yksi prosentti on tavallisia toimistotietokoneita.
Äänentoisto perustuu digitaaliseen signaalinsiirtoon; käytössä ovat muun muassa Audinate Dante-, MADI- ja AES/EBU-teknologiat. Ääni- ja kuvalaitteilla on oma sähkönjakelujärjestelmänsä tallennushäiriöiden ehkäisemiseksi, signaalikaapelit on vedetty erillisillä reiteillä ja lähes kaikki audiokaapelit on suojattu kolminkertaisesti.

Pääkäyttäjät ja omistusrakenne
Talon kolme pääkäyttäjää — Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri — järjestävät kukin talossa 40–50 konserttia vuosittain. Vuodesta 2017 lähtien Helsingin Barokkiorkesteri on toiminut Musiikkitalon residenssiorkesterina pitäen siellä 8–11 tapahtumaa vuodessa.
Rakennuksen omistaa Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Mannerheimintie 13a. Omistus jakautuu siten, että Senaatti-kiinteistöillä on 50 prosentin osuus, Helsingin kaupungilla 25 prosenttia ja Yleisradiolla 25 prosenttia. Samat tahot olivat myös rakennushankkeen päärahoittajat.
Historia ja suunnitteluprosessi
Sibelius-Akatemia käynnisti musiikkitalohankkeen vuonna 1992, ja sitä alettiin kehittää paperilla vuonna 1994. Arkkitehtuurikilpailu järjestettiin kaksivaiheisena vuosina 1999–2000. Ensimmäisen vaiheen 243 ehdotuksesta 68 jatkoi toiseen vaiheeseen, ja kuusi parasta palkittiin kukin 125 000 markalla.
Kilpailuprosessissa todettiin, että VR:n vanhojen makasiinien säilyttäminen ja musiikkikeskuksen rakentaminen samalle tontille sulkivat toisensa pois. Hankkeen alkuperäinen kustannusarvio oli 140 miljoonaa euroa, mutta lopulliseksi rakennushinnaksi muodostui 166 miljoonaa euroa. Lisäksi varusteiden ja kalusteiden hankintaan käytettiin 23 miljoonaa euroa.

Johdon vaihdokset
Musiikkitalo avattiin elokuussa 2011, mutta jo saman vuoden marraskuussa toimitusjohtaja Kenneth Katter ja musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta irtisanoutuivat — tai lehtikirjoitusten mukaan tosiasiassa saivat potkut. Heidän kerrottiin tulleen keskenään huonosti toimeen, ja taustalla oli alusta saakka jatkunut arvovaltataistelu.
Helmikuussa 2012 uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Pori Jazzin johtajana toiminut Katja Leppäkoski, joka otti hoitaakseen molemmat aiemmat tehtävät. Leppäkoski jätti virkansa »yhteisymmärryksessä» helmikuussa 2016, ja hänen seuraajakseen tuli Pekka Kauranen. Kaurasen jälkeen toimitusjohtajaksi valittiin MBA Emilia Mäki, joka aloitti tehtävässään maaliskuun lopulla 2023.
Sijainti ja lähiympäristö
Musiikkitalo sijaitsee Mannerheimintien, Töölönlahdenkadun ja Kansalaistorin rajoittamalla tontilla, jossa aiemmin olivat VR:n makasiinit. Kansalaistorin itäpuolella on Helsingin keskustakirjasto Oodi, torin eteläpuolella Kiasma ja Sanomatalo, ja Mannerheimintien toisella puolella kohoaa Eduskuntatalo.
Kiasman ja Musiikkitalon välisellä aukiolla on Reijo Hukkasen veistos Laulupuut, joka voitti Valtion taideteostoimikunnan yleisen taidekilpailun tammikuussa 2010 ja paljastettiin elokuussa 2012. Teos koostuu kolmesta osasta: korkein on 13-metrinen, suuta taivasta kohti auki pitävä hauki, ja sen vieressä seisoo kaksi flyygelinkannen figuureista ja halkopinoista koottua tolppaa. Alumiinista ja teräksestä valmistetun veistoksen aihe viittaa Aaro Hellaakosken runoon Hauen laulu (1928).
Usein kysytyt kysymykset
Milloin Helsingin Musiikkitalo avattiin?
Musiikkitalo avattiin 31. elokuuta 2011. Hanke käynnistyi Sibelius-Akatemian aloitteesta jo vuonna 1992, ja arkkitehtuurikilpailu järjestettiin vuosina 1999–2000.
Kuinka monta paikkaa Musiikkitalon pääsalissa on?
Pääsalissa on 1 688 paikkaa. Lisäksi talossa on viisi pienempää konserttisalia, joiden kapasiteetti vaihtelee 140:stä 300 paikkaan.
Kuka omistaa Helsingin Musiikkitalon?
Rakennuksen omistaa Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Mannerheimintie 13a. Omistajia ovat Senaatti-kiinteistöt 50 prosentin osuudella, Helsingin kaupunki 25 prosentilla ja Yleisradio 25 prosentilla.
Mitkä orkesterit esiintyvät Musiikkitalossa säännöllisesti?
Pääkäyttäjiä ovat Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri, jotka kumpikin järjestävät talossa 40–50 konserttia vuodessa. Myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemia käyttää tiloja vastaavan määrän, ja Helsingin Barokkiorkesteri toimii vuodesta 2017 lähtien talon residenssiorkesterina pitäen 8–11 tapahtumaa vuosittain.
Kuka suunnitteli Musiikkitalon akustiikan?
Pääsalin akustiikan suunnitteli japanilainen Yasuhisa Toyotan toimisto. Pienempien salien, tarkkaamoiden ja muiden tilojen akustiikasta vastasi suomalainen Akukon Oy.
Paljonko Musiikkitalon rakentaminen maksoi?
Rakentaminen maksoi 166 miljoonaa euroa, kun alkuperäinen arvio oli 140 miljoonaa euroa. Tämän päälle hankittiin varusteita ja kalusteita 23 miljoonalla eurolla.
Mikä veistos sijaitsee Musiikkitalon lähellä?
Kiasman ja Musiikkitalon välisellä aukiolla on Reijo Hukkasen Laulupuut-veistos, joka paljastettiin elokuussa 2012. Sen korkein osa on 13-metrinen hauki, ja teoksen aihe viittaa Aaro Hellaakosken runoon Hauen laulu vuodelta 1928.
Lähteet
- Wikipedia: Helsingin Musiikkitalo — Tämän artikkelin tietopohja