Temppeliaukion kirkko

Kuvaus

Kirkko sijaitsee Fredrikinkadun päässä sijaitsevalla kallioalueella, jonka nimi Temppeliaukio juontuu jo vuoden 1906 asemakaavasta. Sama kaava antoi nimen myös aluetta kiertävälle Temppelika dulle.

Suomalaisten veljesten ratkaisussa kirkkosali on upotettu kallion keskiosaan ja seurakuntatilat sijoitettu kumpareen reunoille. Yleisö kulkee suoraan katutasosta kirkkoon, ja kirkkosalilla on lisäksi tunneliyhteyde seurakuntatilat.

Kuka suunnitteli Temppeliaukion kirkon?

Kirkko on arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomo Suomalaisen käsialaa. He voittivat vuonna 1961 julkistetun kolmannen arkkitehtikilpailun ehdotuksellaan »Kivikirkko», jolle palkintolautakunta antoi yksimielisesti ensimmäisen palkinnon.

Voittajaehdotuksessa kallioalueen luonne säilytettiin tekemällä kirkko kirjaimellisesti kalliosta. Lautakunnan arvioinnissa ehdotuksen kokonaistulos kuvattiin herkällä tavalla maaston alkuperäiseen muotoon sopeutetuksi, joskin kellotornin muotoilu ei lautakunnan mukaan yltänyt muun suunnitelman tasolle.

Kilpailussa toiseksi sijoittui Eero Eerikäisen ja Jukka Salokarin ehdotus »Sanctitas», kolmanneksi Ahti Korhosen avustajineen laatima ehdotus »Seinät», joka edusti palkintolautakunnan mukaan lähes vastakkaista arkkitehtonista lähestymistapaa.

Miksi kirkon rakentaminen kesti niin kauan?

Alueen kaavoittaminen kirkon paikaksi tapahtui jo vuonna 1906, mutta rakennustöihin ei ryhdytty vuosikymmeniin. Helsingin kirkkovaltuusto anoi tonttia kaupungilta vuonna 1931 ja järjesti sen jälkeen kolme errillistä arkkitehtikilpailua.

Ensimmäinen kilpailu vuosina 1932–1933 tuotti 57 ehdotusta, mutta ensimmäistä palkintoa ei jaettu. Kaksi toista palkintoa menivät Kaj ja Dag Englundin sekä Lars Björkin ehdotuksille; molemmat edustivat perinteistä tornillista pitkäkirkkoa.

Toinen kilpailu vuonna 1936 tuotti 23 ehdotusta, joista parhaiksi arvioitiin Martti Välikankaan sekä Aarne Ervin ja Toivo Paatelan ehdotukset. Kolmanneksi sijoittunut J. S. Sirénin katedraalityyppinen ehdotus valittiin kuitenkin työn pohjaksi, ja louhinta aloitettiin marraskuussa 1939 – mutta talvisota pysäytti työt jo kolmen päivän jälkeen.

Jälleenrakennuskauden aikana kirkon rakentamista ei jatkettu. Vuonna 1959 kirkkovaltuusto luopui lopullisesti Sirénin suunnitelmasta, jota pidettiin sekä kalliina että tilaohjelmaltaan vanhentuneena, ja järjesti kolmannen kilpailun vuosiksi 1960–1961.

Kolmannen kilpailun voittajaehdotus

Kolmas kilpailu julistettiin elokuussa 1960 ja päättyi tammikuussa 1961; siihen jätettiin 67 ehdotusta. Kilpailuohjelmassa edellytettiin, että mahdollisimman suuri osa kallioalueesta säilytetään, ja suunnitelmaan tuli sisällyttää koko Temppeliaukion järjestyssuunnitelma puistoalueineen ja pysäköintitiloineen.

Palkintolautakunta totesi voittaneen »Kivikirkko»-ehdotuksen seuraavan linjaa, joka oli esiintynyt jo aiemmissa kilpailuissa, mutta olevan sommitelmana silti täysin omaperäinen. Kokonaisratkaisun kuvattiin muodostavan ehyen sakraalialueen, jossa kallio koko laajuudessaan on osa kirkkoa.

Lautakunta ehdotti myös pieniä kehitystoimia: siirtämällä kirkkosalia lähemmäksi seurakuntatiloja olisi voitu vähentää louhintaa ja lyhentää maanalaista kulkuyhteyttä.

Tilat ja akustiikka

Kirkkosali on louhittu suoraan kallioon, ja sen katto on kupariverkko, jonka alla luonnonkallioseinät jäävät näkyviin. Tämä rakenne antaa kirkolle poikkeuksellisen akustiikan.

Istumapaikkoja on 750. Kirkkoon on suunniteltu erilliset tilat suomalaista ja ruotsalaista seurakuntaa varten, kumpikin omana kokonaisuutenaan.

Temppeliaukion kirkko konserttisalina

Akustisten ominaisuuksiensa vuoksi kirkko on vakiinnuttanut asemansa suosittuna konserttitilana. Konsertit ovat osa kirkon vakituista toimintaa Töölön seurakunnan jumalanpalveluselämän rinnalla.

Usein kysytyt kysymykset

Lähteet

1. Wikipedia: Temppeliaukion kirkko — Tämän artikkelin tietopohja